Utsjoki - Nuorgam. Kaldoaivi Ultra Trailissä ajettiin pilottikisa 22.7.2017.
Kesällä 2018 lanseeaamme yhteistyössä Alma Arktikan kanssa maailman pohjoisimman ultrakisan, jonka lajeina maastopyörän ja juoksun ohella on itsensä haastaminen, voittaminen, selviytyminen ja suuri luonnon tuoma nautinto ja kärsimys.
Lauantaiaamuna Nuorgamin K-Market Rajamarketin edustalle kokoontui viisi maastopyöräkuskia, jotka olivat ottaneet Kaldoaivin haasteen vastaan. Pienien esittelyjen ja yhteiskuvan jälkeen reissu polkaistiin käyntiin. Kasvoilta paistoi pieni jännitys, että mihin sitä oikein lähdettiin. Oltiin sovittu, että reitti ajettaisiin yhteislenkkinä ja lyhyet tauot pidettäisiin noin tunnin välein. Kilpailijoista huolta piti maastossa olleet kolme mönkijää.
Jo muutaman polkaisun jälkeen alkoi selviämään, ettei kyse ollut mistään höntsäilystä, kun reitti alkoi nousta pitkää ja jyrkkää moottorikelkkauraa kohti Kaldoaivia. Huipulta reitti kiermulteli kohti Pulmankijärveä osittain vanhaa tietä ja uutta päällystettyä tietä. Pulmankijärveltä reitti nousi Kaldoaivin erämaahan ja ennen Utsjoelle saapumista edessä oli 110 kilometriä Suomen pohjoisinta ja karuinta erämaata selätettävänä. Reitti meni hiekka- tai kangaspohjaista uraa, jossa on paljon kiveä, osittain märkää ja teknistä kohtaa. Reitillä oli useita teknisiä osuuksia, jossa pyörän päällä saa jumpata toden teolla. Reitin 20-55 km välillä noustaan kolmen suuren tunturihuipun kautta kohti Mieraslompoloa. Tässä vaiheessa reissua ei voinut todellakaan polkea vielä jalkoja alta tai loppumatkasta tulisi todella pitkä.
Mieraslompolon päästä matka jatkui kohti pohjoista ja Utsjokea. Matkan raakuus alkoi viimeistään nyt näkymään kuskien kasvoilla, pienen tankkauksen ja tsemppauksen jälkeen kaikki päättivät jatkaa matkaa. Pitkään matkaan mahtuu vahvoja ja vähän harmaampia hetkiä. Mieraslompolosta alkoi 15 kilometrin kosteikkoinen työmiehenpätkä ennen ensimmäistä Vetsijoen ylitystä. Hyttysten kirittämänä KUT soturit painoivat ennakkoluulottomasti kohti Vetsijoen kuohuja. Vettä oli paikoin reilu polveen asti ja virtaus voimakasta. Vetsijoella oli toinen mönkijä vastassa, jossa osallistujille oli tarjolla vähän "suffelia". Cola, sipsit, suklaa ja poron kuivaliha maistuivat erityisen hyvälle.
Pitkäksi aikaa ei voinut jäädä ihailemaan kuohuja vaan matka jatkui vesistön raikastamilla jaloilla kohti Riekkojärveä. Edessä oli suo- ja kosteikkopohjaista maastoa, jossa watit nousivat, mutta nopeus ei :)
Riekkojärvellä oli edessä vielä kaksi haastavaa vesistönylitystä. Molemmista selvittiin hienosti vaikka yksi pyörä meinasi lähteä virran mukaan ja muutama lähempi kontakti saatiin veden kanssa.
Pitkä ja haastava reitti painoi jo Kilpailijoiden kintuissa ja kysymykset "koska ollaan perillä" alkoivat pikkuhiljaa kuulumaan :) Reitti kaarsi läpi Skalluvaaran poroerottelupaikan ja siitä oli matkaa jäljellä Utsjoelle noin 10 km. Pienen tsemppauksen jälkeen oli selvää, että kaikki tulevat selviämään omin jaloin maaliin. Upeat maisemat ottivat meidät vielä vastaan ilta-auringossa. Norjan lumihuippuiset vuoret näkyivät upeasti sumumassojen ja auringonsäteiden välistä. Ailikkaan huipulta laskettiin teknistä kivikkoa kohti Utsjoelle vievää kestopäällystetietä. Lyhyt pätkä asfaltilla ja Utsjoen keskusta ja maali otti meidät vastaan illalla puoli kymmenen. Ylävitoset ja syvät huokaukset olivat paikallaan kun reissu oli heitetty. Aikaa reitin selättämiseen käytettiin 13 tuntia. Utsjoella Kilpailijoiden kasvoilla paistoi helpotus, itsensä voittaminen, kaikkensa antaminen ja huiman elämyksen kokeminen.
Porukka oli loistava ja yhteishenki hieno ja kannustava. Porukalla voitettiin ja lisäksi sai tutustua mahtaviin uusiin tyyppeihin ja kuulla monta pyöräilytarinaa.
Faktat pöytään:
Reitti: pitkä, haastava, raastava, äärimmäisen kaunis ja tunteita herättävä. Ei sovellu missään tapauksessa kaikille. Mitään ei saa ilmaiseksi!
Paperilla: 129,5 km, 1800 m vertikaali nousua.
Kolme kuskia oli liikkeellä täysjäykällä läskipyörällä, yksi 27,5+ jäykkäperällä ja yksi 29er xc-täysjoustolla. Jokaisella pyörämallilla oli hetkensä reitillä. Reitille sopivin pyörä riippuu paljolti maaston kosteudesta ja kuskin mieltymyksistä.
- Simo
Loppuun vielä osallistujien kommentteja reitistä:
Tero:
"Oon haaveillu monesti erämaassa pyöräilystä joten tämä oli hyvä tilaisuus päästä tutustumaan perinpohjaisesti erämaahan. Mielikuvat oli että mönkijä-urat olis helppoa leppoista ajettavaa. Todellisuus oli kuitenkin hieman eri. Polut oli käytännössä kivikkoa kivikon perään. Ensimmäinen puolisko matka kivuttiin tuntureille ylös ja lasketeltiin alas. Uudestaan ja uudestaan. Maisemat oli karut ja kauniit. Puutonta ylänköä oli silminkantamattomiin. Onneksi oli selkeä sää niin näki norjan lumiset vuoret.
90km kohdalla alkoi vesistöjen ylitykset joita oli 4 matkan aikana. Reisiä myöden kahlaaminen virtaavassa vedessä oli todella piristävää. Matka alkoi painamaan jo huolella. Maasto oli myös soista ja eteneminen oli todella hidasta ja raskasta. Lopuksi noustiin vielä loiva mutta pitkä nousu josta lasketeltiin Utsjoelle jossa oli maali. Syötiin pubissa pizzat ja lähdettiin autolla Takaisin Nuorgamiin.Jos haluaa rääkätä itseään todenteollo niin ensi vuoden elokuun 11 päivä on virallinen kisa. Tällä reitillä se onnistuu helposti! Ilmeisesti yksi maailman pohjoisimmista ultrakisoista.
Tässä oli taas pientä perspektiiviä mitä maastopyöräily suomessa voi olla.
Reitti oli raskain ja vaativi mitä oon ikinä ajanu ja samalla karuin ja kaunein. Seuraavaksi kun tuon reitin ajan, mukana on retkikampeet ja 3 päivää aikaa!"
Anssi:
"Kyllä päällimmäisin muisto jäi Pulmankijärvi - Mieraslompolo välisen osuuden maisemista! Moneen otteeseen olisi vain tehnyt mieli jäädä tuijottamaan kaukaisuuteen. Lopussa oli sama tunne, mutta enemmän siksi, että oli totaalisen poikki. Reitti on rankka, etenkin, jos olosuhteet ovat muuta kuin täydelliset. Polku itsessään oli sopiva sekoitus teknisyyttä ja nopeutta. Haastetta riittää kokeneemmallekin kuskille. Tosin, mitä hitaammin menee, sitä enemmän voi katsella maisemia - niitä uskomattomia maisemia! Polku on myös riittävän leveä kilvan ajamiseen, mikä on tärkeää."
Ari:
"Aito Lapin erämaakokemus.
Vaativimpia reittejä Suomessa."
Tiina:
"Maastothan on mitä parhaimmat. Upeat, helppokulkuiset tunturiylängöt, pitkät loivat nousut ja vauhdikkaat, usein kivikkoiset laskut. Mutakot, kosteikot ja kivikkoiset jängät, jotka olivat tänä vuonna erityisen märkiä. Useiden pikkujokien ja tulvivan Vetsijoen ylitykset. Muutamaa kilometriä lukuunottamatta koko matka, liki 130km, tieverkoston ulkopuolella ja teknistä haastetta riittämiin. Mitä muuta voi toivoa, paitsi parempaa kuntoa ja pyöränkäsittelytaitoa"
